Perttelin maisemaa Pylkönmäeltä

 

Rudin riihi + lato
Rudin riihi ja lato Romsilassa

Perttelin Eteläinen Pienviljelijäinyhdistys 1929 - 1971

 

14.1.1929 kokoontui joukko pertteliläisiä Jokilan taloon Aarne Haikan kotiin perustamaan pienviljelijäyhdistystä. Hyväksyttyjen sääntöjen 1 pykälän mukaan yhdistyksen nimeksi tuli Perttelin Eteläinen Pienviljelijäin yhdistys kotipaikkanaan Perttelin kunta.

Perustamisasiakirjan allekirjoitti 34 henkilöä, jotka valitsivat ensimmäiseen johtokuntaan puheenjohtajaksi Aarne Haikan, yhdistyksen kirjuriksi Viljo Lehtisen sekä jäseniksi Aarne Virtasen, August Lindgrenin ja Irene Lehtisen.

Yhdistys rekisteröitiin 22.6.1929 ja vuoden lopussa oli jäsenenä 35 miestä ja 27 naista eli 62 yhteensä. Rekisteriasiakirjassa on puheenjohtajana Aarne Haikka, mutta v. 1929 toimintakertomuksessa Aarne Virtanen. Alkuvuosina puheenjohtajina olivat lisäksi Emil Suvanto, August Lindgren, Arvo Aaltonen, ja Vilho Ahlstedt sotavuosien ajan. Pitkäaikaisin puheenjohtaja oli Juho Kalevo v. 1946 - 1961. Viimeisenä puheejohtajana toimi Kaarlo Suvanto v. 1962 - 71.

Kirjurina toimi ensimmäiset 10 v. Viljo Lehtinen sitten Olavi Ahlstedt, Esko Toivonen, Aarne Virtanen, Eero Määttänen myös yhteensä 10 v, Pauli Kuusela, Matti Paganus, ja viimeeksi Paavo Määttänen.

Jo Perustamisvuonna hankittiin yhdistykselle 6 maataloutta käsittelevää kirjaa ja vuonna 1934 oli yhdistyksen kirjastossa jo 13 kirjaa.

Kurssitoiminta käynnistyi Senni Honkalan pitämillä 10-päiväisillä kotitalouskursseilla ja siitä lähtien pidettiin 1 - 2 kurssia vuosittain. Kurssien aiheena on ollut kotitalous, juustonvalmistus, puutarha, karjan terveys, maan happamuus, rikkaruohot, peittaus, säilörehu jne.

Yhdistyksen ensimmäinen kone oli v. 1930 ostettu Planet nauriin kylvö- ja harakone. 30-luvulla hankittiin myös viljanlajittelija, sokerijuurikkaan kylvö- ja harakone sekä puutarharuisku.

Sota lamautti hetkeksi yhdistyksen toiminnan. Yhdistyksen silloinen sihteeri Olavi Ahlstedt kaatui ja monet muutkin yhdistyksen aktiivit olivat rintamalla. 1945 ei ollut kokouksia.

Sodan jälkeen alkoi jälleenrakennuskausi. Karjalainen siirtoväki antoi erittäin voimakkaan panoksen pienviljelijäyhdistyksen sodanjälkeiseen toimintaan. Ostettiin lisää kalustoa, kuten pellavaloukku ja -lihta, heinäsiemenen kylvölaite, sorkkasakset ja useita puutarhan hoitovälineitä. Käsityökaluista ei ollut vuokraa, mutta esim. 1948 perittiin juurikasharasta 200 mk/ha, heinäsiemenen kylvökoneesta 50 mk /ha, lajittelijasta 50 mk /pv ja pellavaliuhdasta 10 mk /t. Rudin riihen tulipalon yhteydessä syksyllä 1946 tuhoutui myös pvy:n viljanlajittelija, joka korvattiin uudella Triumf-lajittelijalla.

Yhdistyksen hankinnat rahoitettiin alusta asti jäsenmaksutulojen lisäksi iltama- ja ompeluseuratuloilla. Sodanaikaisen huvikiellon jälkeen oli iltamilla suuri suosio ja esim. 1947 Perttelin Eteläinen pvy järjesti kolmet iltamat Perttelin työväentalossa ja lisäksi pidettiin vierailuiltamat Kiikalassa, Muurlassa ja Kuusjoella. Joskus iltamat olivat yhteiset Romsilan Nuorisoseuran kanssa. Vuoden 1947 iltamien tuotot olivat 31738 mk ja iltamien menot 8039 mk. Lokakuun iltamissa 50 mk:n hintaisia lippuja myytiin 248 kpl, työväentalon vuokra oli 1000 mk, soittaja sai 700 mk, puhuja 450 mk ja poliisi 150 mk. Lipuissa oli melkoinen huvivero ja lippujen leimoja lienee poliisikin valvonut yleisen järjestyksen lisäksi. Vertailun vuoksi: uusi lajittelija maksoi 20.2.1947 Tähkästä ostettuna 8622 mk. Jäsenmaksutulot 1947 olivat 1060 mk, perittynä 20 mk viljelijä- ja 10 mk perheenjäseneltä. 1948 oli 112 jäsentä.

Yhdistys on järjestänyt retkiä mm. Imatralle 1939, polkupyöräretki Paikkarin torpalle 1940 ja Työtehon suurnäyttelyyn Helsinkiin 1948. Viimeisenä retkenä oli 1971 täysi linja-autollinen Turun teatteriin matkaavia katsomaan "Ukko Marojen Dukaattia".

1950-luvun loppupuolella alkoi elinkeinorakenteen muuttuminen ja maatalouden koneistuminen vaikuttaa yhdistyksen toimintaan. Iltamainnostus laantui, eikä yhdistyksen varoilla voitu enää hankkia ajanmukaisia yhteiskäyttöön soveltuvia koneita. Hevosajan koneita käytettiin vielä 60-luvullakin, mutta sitten koneet myytiin ja neuvontajärjestöjäkin alettiin yhdistellä. Alkoi myös Perttelin Eteläisen pvy:n alasajo.

Yhdistys järjesti 40-vuotisjuhlat Romsilan koululla 1969, haluten siten muistaa ja kunnioittaa menneen sukupolven arvokasta työtä pienviljelmien taloudellisen aseman ja pientilallisten yhteiskunnallisen arvostuksen kohentamiseksi. Juhlassa oli vielä 11 perustajajäsentä. Juhlapuhujaksi oli saatu Romsilan koulun entisen opetajan poika prof. Samuli Suomela, joka maatalouden näkymien lisäksi muisteli entistä kotiaan.

Juhlassa kunnallisneuvos Kaarlo Aitamäki kertoi pertteliläisestä torppariperinteestä, joka hänen mukaansa puutteistaan huolimatta esti varsinaisen kurjaliston tai kerjäläisryhmien syntymisen paikkakunnalle. Erityisesti jäi mieleen hänen omakohtaisen kertomuksensa nuorten poikien halusta osoittaa pystyvänsä tekemään torpasta vaaditun "miehen päivän" taloon.

Seuraavan vuoden toimintakertomuksessa todetaan että maatalouden jatkuva erikoistuminen on pudottanut pohjan pois yleisneuvontaa harjoittavalta pineltä yhdistykseltä. V.1970 aikana järjestettiin yksi kurssi siipikarjan merkeissä heikolla osanotolla.

Tehtiin päätös toiminnan lopettamisesta 1971 aikana. Viimeisessä kokouksessa 26.3.1971 päätettiin yksimielisesti lopettaa toiminta "tällä päivämäärällä" ja vähäiset säästöt luovutettiin Perttelin maatalousseuralle. Yhdistyksen Romsilan koululle jääneet asiakirjat on siirretty Perttelin kunnan arkistotiloihin. Perttelin Eteläinen pvy toimi 42 vuotta, joista sotaa seuranneet 10 vuotta olivat vilkkaimmat iltamien ja lukuisten kurssien ansiosta ja yhdistyksen toiminta oli jäsenten silloisen tarpeen mukainen.

 

Paavo Määttänen

 

Romsilan maisemaa
Ei ole enää Rudin riihtä eikä latoa, eikä laula puhelinlinlangat

 

 

Sivun alkuun

Tekstilinkit

Takaisin Tekstilinkit -sivulle